Sauna-Tontut esittäytyy

Minä olen kaikkien tonttujen esi-isä, URHO. Nykyään huovutettuna tauluna Ruusumutkan seinällä. Kuvani löytyi vuosia sitten Jouluihmisen aarreaitasta, eli Porvoon vanhasta kaupungista. Ihoni on harmahtava, koska siihen aikaan kun minä elin, oli pysyttävä tiukasti poissa päivänvalosta ja ihmisten silmistä. Talleissa, saunoissa ja hillokellareissa me piileskelimme ja vain aivan joulun lähellä kömmimme sieltä esiin. Siihen aikaan talonväki jätti meille tontuille aina puurokulhon tuvan nurkalle aattona. Vain pikkuruiset jalanjäljet jätimme jälkeemme lumeen.

 

Minun nimeni on Taavi, olen saunatonttu, vanhaa sukua minäkin. Esittelenpä samoin tein ystäväni:

Tässä on Matti. Vielä on Matilla aikaa istuskella kaikessa rauhassa saunan jälkilämmössä kahvikupposen kanssa.

 

Tämä pikkumies on nimeltään LilliPutti. Näsäviisas ja vähän ilkeäkin. Paitsi Jouluna.

 

Ja hän on muori. Mitä meidän elämästämme tulisikaan ilman iloista muoria. Nälkää näkisimme, ikävään kuolisimme pitkän kesän aikana.

JA MUISTATTEHAN HYVÄT IHMISET, SAUNOMISEN KULTAISIMMAN SÄÄNNÖN:
SAUNASSA EI SAA RIIDELLÄ, EI HUUTAA, EI MELUTA.
KIROSANAT MYÖSKÄÄN EIVÄT SAUNAAN SOVI,
VAHVOISTA ALKOHOLIJUOMISTA PUHUMATTAKAAN.
SITEN SAATTE VAIN MEIDÄT PAHALLE TUULELLE JA KEPPOSTELEMAAN
PIKKU ILKEYKSIÄ.
KYLLÄ MEILLE SAUNATONTUILLEKIN PIKKU HUIKAT
SAHTIA TAI KOTIKALJAA MAISTUU, MUTTA VAIN KOHTUUDELLA.

TÄSSÄ TALOSSA SAUNA LÄMPIÄÄ JOKA IKINEN ILTA.
SIKSI ME VIIHDYMMEKIN TÄÄLLÄ NIIN HYVIN.
LÄMPIMÄSSÄ, HÄMÄRÄSSÄ.
LYHTYJEN TUIKKEESSA.
JOULUA ODOTTAEN.