Enkeli (< kreik. ἄγγελος, angelos, sanansaattaja[1]) on Raamatussa ja Koraanissa Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Enkelit kuuluvat juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä (kuten New Age) viitataan usein enkeleihin.
Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Taiteessa enkelit kuvataan usein naisina tai naismaisina hahmoina. Vanhassa testamentissa enkelit kuvataan joskus yksinkertaisesti "miehinä", joskus myös "ruhtinaina", kun taas esim. Raamattu kuvaa mm. arkkienkeli Gabrielin yksinkertaisesti miehen muotoiseksi olennoksi — ei siis suoranaisesti ihmiseksi kuten taiteilijat asian ilmaisevat.
Vanhimmissa maalauksissa enkelit näyttävät nuorilta miehilta. Siivet lisättiin, jotta enkelit voisi erottaa ihmisistä.
Wikipedia
Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys enkeleistä. Toisille meistä enkelit ovat satumaisen utuinen ajatus tai lähinnä mielikuvituksen värikäs tuote. Toisille taas ne ovat täyttä totta ihan jokapäiväisessä elämässämme.
Toiset meistä ajattelevat enkelin uhkaavana ja pelottavana hahmona, vaikka taivaasta langenneena enkelinä tai suoranaisena kostonenkelinä.
Useimmille kuitenkin mielikuva enkelistä on toisenlainen. Kaunis, hohtava, hyväntahtoinen. Enkeli joka on lähetetty suojelemaan ja ohjaamaan meitä kaikissa elämänvaiheissa.
Vai voisiko enkeli olla joku, jonka kohtaamme arjessa, tuntemattoman hymy ihmisvilinässä, valon pilkahdus pimeässä.
Näin joulun alla jokaisen meistä soisi suovan ajatuksen omalle suojelusenkelilleen.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Hänt' ihana enkeli kotihin vie. niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie. Ja usein se käytävä liukaskin lie. Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois
Löysin netistä ihanan, jouluun sopivan runon, kirjasta upponalle
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen-
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen-
Enkelin siipien kosketus teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti