Pyhä Lucia
Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, 283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Pyhän Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[1]
Wikipedia
Kaksikymmentä vuotta sitten, kun vanhin lapsistani oli neli-vuotias, naapurimme pyysi häntä Lucia-neidoksi oman tyttönsä seuraksi sairaalaan, osastoja kiertämään. Sairaalalta saatiin kynttiläkruunut, valkoisita lakanoista tehtiin asut ja kaksi suloista Lucia-neitoa olivat valmiit laulamaan osaamiaan joululauluja vanhusten iloksi. Pikkutytöt sai paljon hymyjä ja taisi muutama kyynelkin valua. Mukavia muistoja.
LUCIA-LAULU
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.
Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som soln förgät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Natten var stor och stum, nu hör det svingar
i alla tysta rum, sus som av vingar.
Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Mörkret skall flykta snart, ur jorden dalar
så hon ett underbart ord till oss talar.
Dagen skall åter ny stiga ur rosig sky
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Jo keskiajalla juhlittiin Pohjolassa auringon voittoa pimeydestä. Juliaanisen kalenterin aikana, ennen vuotta 1753 sattui vuoden pimein päivä joulukuun 13. päivän kohdalle, josta sittemmin tuli Pyhän Lucian muistopäivä.
Sekaannus johtuu siitä, että 1600-luvun Saksassa kuviteltiin, että joulupukin esikuva, Jeesus-lapsi tuli valepuvussa Maan päälle jakaman vehnäpullia kilteille lapsille. Tuhmille lapsille jakeli sen sijaan kuritusta kissan valepuvussa oleva paholainen, Lusifer.
Uskomus siirtyi Ruotsiin ja käsitteet sekaantuivat. Kun tarinaan lisättiin vielä riemu päivän pitenemisestä syntyivät sahramilla auringonkeltaisiksi värjätyt leivonnaiset, joiden piti pelottaa valonarka Lucifer-kissa pois ja kutsua aurinko takaisin.
Jaakko Rahola
Lucia-pullat
Koristeluun: rusinoita
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sahrami, sokeri ja muna. Lisää puolet jauhoista ja vatkaa voimakkaasti hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot. Alusta kimmoisa, kulhon reunoista irtoava taikina. Peitä astia ja kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Vaivaa taikinasta ilmakuplat jauhotetulla työpöydällä. Jaa taikina kahteen osaan ja molemmat osat edelleen noin 15 palaan. Muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Peitä ja kohota 30-45 minuuttia. Voitele pullat rikkivispatulla munalla ja koristele rusinoilla. Paista uunin keski-osassa 225 asteessa 8-12 minuuttia, pullien koosta riippuen.
Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös purkillisen rahkaa (250 g). Lisää rahka yhtä aikaa suolan, sokerin, sahramin ja kananmunan kanssa. Tarvitset myös hieman enemmän jauhoja (n. 2 dl lisää).
Ohje: DanSukker
Teksti: Sirpa Lauttamus-Ahola
Pyhän Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[1]
Wikipedia
Kaksikymmentä vuotta sitten, kun vanhin lapsistani oli neli-vuotias, naapurimme pyysi häntä Lucia-neidoksi oman tyttönsä seuraksi sairaalaan, osastoja kiertämään. Sairaalalta saatiin kynttiläkruunut, valkoisita lakanoista tehtiin asut ja kaksi suloista Lucia-neitoa olivat valmiit laulamaan osaamiaan joululauluja vanhusten iloksi. Pikkutytöt sai paljon hymyjä ja taisi muutama kyynelkin valua. Mukavia muistoja.
LUCIA-LAULU
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.
Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som soln förgät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Natten var stor och stum, nu hör det svingar
i alla tysta rum, sus som av vingar.
Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Mörkret skall flykta snart, ur jorden dalar
så hon ett underbart ord till oss talar.
Dagen skall åter ny stiga ur rosig sky
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Jo keskiajalla juhlittiin Pohjolassa auringon voittoa pimeydestä. Juliaanisen kalenterin aikana, ennen vuotta 1753 sattui vuoden pimein päivä joulukuun 13. päivän kohdalle, josta sittemmin tuli Pyhän Lucian muistopäivä.
Sekaannus johtuu siitä, että 1600-luvun Saksassa kuviteltiin, että joulupukin esikuva, Jeesus-lapsi tuli valepuvussa Maan päälle jakaman vehnäpullia kilteille lapsille. Tuhmille lapsille jakeli sen sijaan kuritusta kissan valepuvussa oleva paholainen, Lusifer.
Uskomus siirtyi Ruotsiin ja käsitteet sekaantuivat. Kun tarinaan lisättiin vielä riemu päivän pitenemisestä syntyivät sahramilla auringonkeltaisiksi värjätyt leivonnaiset, joiden piti pelottaa valonarka Lucifer-kissa pois ja kutsua aurinko takaisin.
Jaakko Rahola
- 5 dl maitoa
- 50 g hiivaa
- 1 tl suolaa
- 0,5 g sahramia
- 2 dl sokeria
- 1 kananmuna
- 13-15 dl vehnäjauhoja
- 150 g margariinia tai voita
Koristeluun: rusinoita
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sahrami, sokeri ja muna. Lisää puolet jauhoista ja vatkaa voimakkaasti hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot. Alusta kimmoisa, kulhon reunoista irtoava taikina. Peitä astia ja kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Vaivaa taikinasta ilmakuplat jauhotetulla työpöydällä. Jaa taikina kahteen osaan ja molemmat osat edelleen noin 15 palaan. Muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Peitä ja kohota 30-45 minuuttia. Voitele pullat rikkivispatulla munalla ja koristele rusinoilla. Paista uunin keski-osassa 225 asteessa 8-12 minuuttia, pullien koosta riippuen.
Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös purkillisen rahkaa (250 g). Lisää rahka yhtä aikaa suolan, sokerin, sahramin ja kananmunan kanssa. Tarvitset myös hieman enemmän jauhoja (n. 2 dl lisää).
Ohje: DanSukker
Teksti: Sirpa Lauttamus-Ahola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti